Deittiblogi: Ja sitten hän otti minua kädestä kiinni

Lauantaina olin miehen kanssa leffassa. Ne olivat toiset treffimme. Kesken leffan hän otti minua kädestä kiinni. Minä en osannut odottaa tällaista siirtoa. Minä menin paniikkiin ja vetäisin käteni pois. Loppuleffan ajan mietin vain kahta asiaa: teinkö virheen ja miten annan pakit. Mies mietti luultavasti samoja asioita.

Paitsi että se ei mennyt näin. Totta tässä oli se, että olimme leffassa, mutta oikeasti mies ei ottanut minua kädestä. Hän olisi luultavasti ottanut, jos ei olisi päättänyt palata yhteen exänsä kanssa. Nyt hän ei ottanut, koska ei halunnut pelata mitään peliä. Arvostan sitä. Kädestä kiinni ottamista en olisi osannut arvostaa.

Kyllä minä tiedän, ettei kädestä kiinni pitämällä tule raskaaksi tai saa sukupuolitautia. Mutta minä olen lievästi sanottuna varovainen fyysisen kontaktin suhteen ja minun maailmassani kädestä kiinni ottaminen ei kuulunut toisien treffien repertuaariin. Ei kädestä tarvitse pitää kiinni ennen kuin virallisesti seurustelee, kommentoi ystäväni. Luojan kiitos, en ollut ainoa joka oletti näin. Voi ei, mun olis pitänyt perehdyttää sua. Kyllä ne yleensä ottaa kädestä kii,  kommentoi toinen. Ja minä todella haluan sitä perehdytystä jatkossa. Yleensä naiset tykkää, kommentoi puolestaan kyseinen mies.

Minä jäin kiinni itselleni. Minä jäin kiinni siitä, että minun tapani ajatella ei ollutkaan yleinen totuus. Minä en kuulunutkaan valtaenemmistöön vaan ehkä sittenkin vähemmistöön ja kaiken lisäksi kai suorastaan vähän rajoittuneiden vähemmistöön. Ei se olekaan epäsopivaa ja huonoa käytöstä, jos mies ottaa kädestä kiinni toisilla treffeillä. Se on häneltä ystävällinen ja huomaavainen ele, merkki siitä, että hän on kiinnostunut. Minä olisin tulkinnut sen väärin, ahdistunut ja antanut sitten pakit, koska treffit olivat niin ahdistavat. Kaikki yhden väärinkäsityksen vuoksi. 

Olen edelleen sitä mieltä, että ihminen määrää kehostaan ja päättää, kuka siihen koskee, miten, missä ja milloin. Olen edelleen sitä mieltä, että koskaan ei voi tietää, millaiset rajat toisella on, ja siksi sitä pitäisi kysyä ennen kosketusta. Olen myös sitä mieltä, että panikoituminen ei ole tietoista rajan vetämistä. Tässä tapauksessa se olisi ollut automaattista, epäloogista ja ylisuurta reagointia asiaan, jota en oikeasti ollut koskaan osannut ajatella. Minä en halua vetää rajoja epämääräisten tunteiden perusteella. Kun joku joskus oikeasti ottaa leffassa minua kädestä, minä aion antaa sen olla. Edes hetken. Illalla kotona voin sitten miettiä, kannattaako rajaa tiukentaa. 

Tämä tarina päättyi hyvin. Leffa oli hyvä ja uskoakseni molemmilla oli mukava ilta. Kerrankin pystyin keskustelemaan vapautuneesti, avoimesti ja ilman paineita, koska olimme kaveripohjalla. Opin itsestäni paljon sinä iltana. Täydellisemmät treffit kuin ehkä koskaan ennen, voisi sanoa.