Sitä saa mitä tilaa? Osa II

Pam Goutin kirjan E2 lukeminen ja testien tekeminen jatkuu (kerroin taustat osassa I). Tehtävään 3 tarvitaan rekvisiittaa, jota minulla ei vielä ole. Hyppään seuraavaan.

Periaate numero 4 kuuluu seuraavasti: se mihin kiinnität huomiosi, kasvaa. Jokainen ajatuksemme luo todellisuuttamme. Ja luomisvoimaa riittää, sillä ajattelemme päivän aikana 60 000 ajatusta. Ongelma on se, että suuri osa niistä on haitallisia ja suorastaan epätosia. Ajatuksemme ovat automaattisia, tiedostamattomia ja negatiivisia. Ja tämän seurauksena elämämme on automaattista, tiedostamatonta ja negatiivista. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Voimme oppia tiedostamaan ajatuksiamme ja vaikuttamaan niihin. Silloin vaikutamme elämäämme. Ajatuksilla voi epäilemättä muuttaa omaa suhtautumistaan aioihin, mutta Grout menee vielä pidemmälle: ajatusten avulla voi luoda aineellisia asioita.

Kokeillaan. Minulta on juuri peruuntunut kyläreissu ystävän sairastumisen vuoksi. Nyt haluan, että hän laittaa minulle viestin ja ehdottaa uutta aikaa. Aikaa on 48 tuntia. Vakuuttelen itselleni, että viesti tulee, mietin mitä vastaan ja kaksi päivää kuluu. Ei viestiä.

Mutta teoria 2 (josta kerroin osassa I) sen sijaan toimii edelleen hyvin. Lenkillä huomaan, että pipo on pudonnut taskustani. Palaan takaisin 10 min verran kohtaan, jossa laitoin pipon taskuun, mutta pipoa ei näy. Sitten muistan vihreät autot ja sen, että ympärillämme on paljon enemmän kuin mitä tietoisesti huomaamme. Pakko olla yksi pipo. Lähden takaisin päin. Ja kappas, pipo löytyy puolesta välistä matkaa ja vieläpä nostettuna nätisti aidalle. Ei olisi edes tarvinnut kävellä niin pitkälle.

Lauantaina suuntaan autolla Töölöön karnevaalitalkoisiin. Huomaan, että pysäköinti on maksullista ja vieläpä todella kallista. Maksan kahdeksan euroa neljästä tunnista ja sovin liiderin kanssa
korvauksista. Kun menen lisäämään kolikoita, huomaan, että parkkimittarissa lukee, että pysäköinti on viikonloppuisin maksutonta. Sama lukee liikennemerkeissä. Missasin aamulla molemmat, koska mieleni hoki, että oli virhe tulla autolla.

Saako oikeasti sitä mitä tilaa? Osa I.

Pam Groutin bestselleriä E2 saa odotella kirjastosta kauan. Kun olin ollut jonossa muutaman kuukauden, päätin, että taidan sittenkin ostaa sen viidellätoista eurolla City Centerin kirjakaupasta. Kirja pyrkii osoittamaan, kuinka odotuksemme vaikuttavat siihen, mitä havaitsemme. Tämä periaate on tuttu jo lukion kognitiivisesta psykologiasta. Odotuksemme, ajatuksemme ja uskomuksemme vaikuttavat siihen, mihin suuntaamme huomiomme. Se, mihin suuntaamme huomiomme, vaikuttaa siihen, mitä havaintoja teemme. Ja sitten ne havainnot yllättäen tukevat uskomuksiamme ja kehä on valmis. Vaikka havaitsemme myös asioita, jotka eivät sovi uskomuksiimme, jätämme ne sujuvasti huomiotta. Joissain piireissä tätä kutsutaan vetovoiman laiksi ja mukana kulkee energiakentän käsite.

Groutin kirjassa on yhdeksän testiä, jotka pyrkivät todistamaan tämän lain. Laki on empiirisesti tutkittavissa ja toistuvasti todistettavissa, kuten fysiikankin lait ovat. Ja uskokaa tai älkää, Grout perustelee tätäkin lakia kvanttifysiikalla. Perusteet eivät toki mene yksityiskohtiin. Kuka tahansa voi tehdä jokaisen näistä kokeista. Yksi koe vie aikaa korkaintaan 48 tuntia. Ei paha. Aloitetaan.

Teati numero 1: Saatavillani on koko ajan rajaton määrä mahdollisuuksia, joita voin kutsua luokseni. Haluan tästä selvän merkin 48 tunnin sisällä. Haluan, että sinä aikana tapahtuu jotakin positiivista ja yllättävää, jota ei voida pitää pelkkänä sattumana, vaan se tapahtuu siksi, että odotan sitä.

Testi alkoi sunnuntai-iltana. Vaikka olen harrastanut mindfulnessia ja tiedän tietoisen läsnäolon hyödyistä, tämä on ennen näkemättömän hyvä motiivi olla läsnä. Siitä huolimatta, maanantaina ei tapahdu mitään merkittävää. Tiistaina iltapäivällä löydän autostani poliisiauton, joka on ollut hukassa pari viikkoa (ammattini, huom, on puheterapeutti, siksi kuljettelen mm. pikkuautoja autossani). Tämä tulos saa kai kelvata, jos muuta ei ilmaannu. Eikä ilmaanukaan, olen vähän pettynyt.

Jatkan kutenkin testi nro 2:een. Sen mukaan uskomukseni ja odotukseni vaikuttavat siihen, mitä löydän. Jos päätän etsiä vihreitä autoja ja violetteja höyheniä, löydän niitä.

Olipa kiva, kun kirjassaa oli ehdotettu asioita, joita voi etsiä. Epäonnistuminen ei sitten ole minun vastuullani (tai oikeastaan kirja ehdotti keltaisia autoja, mutta muutin värin vihreäksi). Perjantaina ajelen Laajasalosta Oulunkylään noin puoli tuntia ja muistan tehtävän. Ja kappas, vihreitä autoja alkaa näkyä jatkuvasti. Tien varteen on pysäköity vaaleanvihreä kuplavolkkari tai sen tyylinen ja näen myös sen ihanan vaaleanvihreän Hyundain, jollaisen meinasin joskus ostaa. Ja ei niitäkään joka päivä kyllä näe. Keltaisia rekkoja ja pakettiautoja on liikenteessä myös yllättävän paljon. Tulen kotikadulle ja pysäköin autoni vihreän auton taakse. Tulen kotiin ja keittiön ikkunasta näkyy vihreä auto. Eiköhän tämä osa ollut tässä. Onnistui.

Istun keittiön pöydän ääressä ja mietin, että voisin varmaan aloittaa tehtävän toisen osan, violetit höyhenet (onneksi juuri oli pääsiäinen). Ja siinä edessänihän sitten on pääsiäistipuni, joita on montaa väriä, mm. violetteja, ja tipuillahan oikeasti on kai jonkinlaiset höyhenet, vaikka pääsiäistipuilla toki ei ole. Lähden työnohjaukseen keskustaan ja etsiskeleb violetteja höyheniä. Mainittakoon, että tällä matkalla näen enää ainoastaan yhden vihreän auton, kai sitten siksi, koska en etsi niitä. Ohitan sisustuskaupan, jonka ikkunassa on kangas, jossa on violetteja höyheniä.

Tämä oli tässä. Tehtäviin meni aikaa ehkä kolme tuntia ja loput 45 tuntia voin pitää vapaata.