Ja jokainen tahtoo olla huoleton
niin kuin siipiveikko tuo harmaa on
ja lentää yli kattojen
ja liitää halki taivaiden
eikä edes tietää mikä on huominen

Siipiveikko kaiken ottaa lainaan vaan
eikä takaisin maksaa aiokaan
Hyvä noste korkealle vie
Yöllä kauniilta näyttää moottoritie
ja aamulla saa herätä missä lie
Ilmasilta vie

Kaija Koo: Siipiveikko, 1997

Kyllä, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, millainen Siipiveikko haluaa olla. Niitä on moneen lähtöön.

Lähdöt voivat olla joko kotimaan sisäisiä tai ulkomaille suuntautuvia. Hiilidioksidipäästöjä ei juurikaan tule ja matkan voi tehdä linnuntietä pitkin ilman passia ja viisumia. Jos tykkäät matkustelusta tai muuten vaan lämpimistä maista, valitse siipiveikko, joka tekee etelänmatkan joka vuosi. Matkat ovat usein luonteeltaan seuramatkoja ja niille lähdetään parijonoa muistuttavassa muodostelmassa.

Suomessa voi toki olla koko talvenkin. Talvella terveellistä elävää ravintoa ei juurikaan ole, mutta sen sijaan pöytiin tarjoilu toimii paremmin kuin kesällä. Lähiöissä voi olla valittavana montakin ravintolaa. Pienemmillä paikkakunnilla saattaa muodostua leipäjonoa. Kerrostaloissa ei yleensä ole anniskeluoikeuksia järjestys- ja siisteyshäiriöiden välttämiseksi. Pahimmat hoipertelijat ovat yleensä talvella näkymättömissä (västäräkki). Pullamössösukupolvi ei osaa välttämättä hakeutua anniskelupaikoille. Urbaanissa ympäristössä pullamössö saatetaankin tuoda kotiovelle asti (sorsa).

Huomionhakuisille tarjolla on Big Brother, jossa kotiin kiinnitetään videokamera. Perhe-elämää voi siten tarkkailla kuka vaan Internetin välityksellä.Tuotantokauden jälkeen joku yleensä rengastaa perheen nuoret aikuiset (kalasääski). Salamavalojen välkkeeseen ja lehtien palstoille voi päästä myös hakeutumalla julkisille paikoille tai epätavallisella elämäntyylillä (cityhuuhkaja).

Kukaan ei ole puhdas kuin pulmunen (pulmunen?), mutta jotkut siipiveikot ovat hyvinkin häikäilemättömiä. Jotkut elävät varastelemalla tai syömällä kuormasta (lokki). Heidän puolustuksekseen on kyllä sanottava, että jotkut ruokkivat tällaista käytöstä. Toiset sysäävät puutteellisen perhesuunnittelun tuloksensa kerrasta toiseen muiden niskoille (käki). Jotkut hoitavat sentään jälkikasvunsa itse, mutta tekevät sen toisilta vallatussa talossa (kirjosieppo). 
Jotkut siipiveikot arvostavat pitkää liittoa (joutsen, kuikka), mutta tavallisempaa on harrastaa irtosuhteita (melkein kaikki muut?). Myöskään haaremit eivät ole poikkeuksellisia. Huomioitavaa on, että siipiveikkojen maailmassa maskuliinisemman osapuolen oletetaan koreilevan ulkomuodollaan, kun taas feminiininen puolisko tyytyy sisäiseen kauneuteen, joka tosin saattaa olla lastenhoidossa kätevämpi.

Siipiveikkojen maailmassa asuinalueet ovat eriarvoistuneet selkeästi. Kuikka voi asettua järvenrantatontille, mutta rastaan on tyydyttävä piilopirttiin. Valmiit talot on yleensä varattu tiaisten sukuun kuuluville.

Hallinnan tarpeesta ja mahdottomuudesta

Sitä luulee hallitsevansa asioita. Tekee laskelmia ja miettii, mitä tapahtuisi, jos saisin asunnon jota mietin ja mitä jos en. Kulkee kotona illan ja seuraavan aamun tuijottaen kylpyhuoneen laattojen saumauksia ja seinien läiskiä ja miettii, mihin remonttiin rahat riittää ja mitä sitten kun ei riitä kaikkeen, onko kauneus katsojan silmässä ja asenteessa vai onko tää nyt vaan tavalla tai toisella ihan hullua.

Ja sitten on lähdössä työnohjaukseen keskustaan. Bussi, juna, oma auto poissa pelistä. Kaatosade. Kertakäyttösadetakki. Rappukäytävän ulko-ovella tungen vahingossa päätä kertissadetakin hihasta ja katson että eikö tuolla olekaan mun pyörää. Höpöhöpö, minähän olen vaan niin negatiivinen, että ensimmäinen ajatus on, että pyöräni on varastettu. Paitsi että tällä kertaa se on oikea. Ei, pyörä ei ole pyöräkellarissa, ei kummassakaan joihin rapusta pääsee. Ei kertakaikkiaan ole. Eikä pihassa. Epätodellista. Yliluonnollista. Varastettu.

Ei, asioita ei voi hallita. Elämässä vaan tapahtuu niin ihmejuttuja. Mieti nyt: suurlakko, kaatosade, ukkonen, kertakäyttösadetakki, työnohjaus keskustassa, varastettu pyörä. Samaan aikaan. Jos se olisi tapahtunut Salkkareissa, olisin nauranut vedet silmissä. Nyt ei naurata yhtään.

Turha suunnitella. Kun on saanut suunnitelman valmiiksi, putkahtaa asia, joka pistää sen uusiksi. Ja lopulta huomaa olevansa tilanteessa, jota ei koskaan olisi voinut odottaa. Niin kuin että menen autokauppaan katsomaan Hyundaita ja palaan sieltä ostettuani Mitsubishin. Yleensä sitä osaa ottaa hyvän irti siitä uudesta tilanteesta. Mitsubishi oli oikein hyvä ostos, vaikka sillä olikin ajettu jo enemmän kuin olin suunnitellut. Ehkä jonain aamuna herään sittenkin yksiöstä Kontulassa vaikka sen piti olla kaksio Keski-Helsingissä. Ja se oliskin oikein hyvä ostos, vaikkei se nyt siltä kuulosta. Ehkä saan uuden pyörän. Paremman. Alan pyöräillä enemmän. Käytän aina vaijerilukkoa.