Kun joku herättää tunneolennot

Sisälläni asuu Tunneolentoja: kaipaus, pelko, viha ja suru. Tunneolennot ovat laumaeläimiä ja kommunikoivat toisten ihmisten Tunneolentojen kanssa. Yleensä monet niistä ovat unessa. Mitä tapahtuu kun joku herättää minun Tunneolentoni?

Sisällä herää ensinnäkin kaipaus. Se sanoo, että elämässä ei ole järkeä ilman kumppania ja että kaikki muut haaveet tuntuvat tyhjänpäiväiseltä sen rinnalla. Kun alan deittailla, tämä tunneolento saattaa tulla hulluksi. Se alkaa näyttää tauotta fantasiaa tulevasta treffikumppanista ja uskottelee sen olevan totta. Järki yrittää pysäyttää videon, mutta ei löydä pause-nappulaa ja jää fantasiaan nopeasti koukkuun. Jonkun pitäisi sanoa, että katso vain tunti päivässä.

Sitten herää pelko. Se kysyy, mitä jos et koskaan löydä ketään? Jos et, mitä se kertoo sinusta? Tai elämästä? Pelko herättää vihan jengin: turhautumisen, katkeruuden, epätoivon. Elämä on epäreilua. Kerrasta toiseen teet kaikkesi etkä saa mitään. Herää suru. Suru kertoo: olet joutunut odottamaan kovin kauan. Suru tekee hommia jo vähän etukäteen: ehkä joudut odottamaan loppuelämäsi. Viides tunneolento on läpikuultava ja niin lähellä, ettei sitä näe, mutta katsoo kaikkia muita sen läpi: häpeä. Se on rikkinäinen puhelin, joka vääristää kommunikaatiota muiden tunneolentojen kanssa.

Tunneolennot eivät tykkää olla pitkiä aikoja unessa. Kun ne heräävät, ne vaativat äänekkäästi huomiota sitä enemmän, mitä pidempään ovat nukkuneet. Ne riehuvat, huutavat ja liioittelevat asioita. Ne eivät puhu täysin totta, mutta niiden viestit tuntuvat todelta. Se on raskas, kuluttava, stressaava olotila.

Defenssit ovat pelastus - ne ovat unilääkkeitä, jotka nukuttavat Tunneolennot uudelleen. Kun lopettaa deittailun, rauha palaa maahan. Tunneolennot nukahtavat, valtakunnassa on kaikki hyvin. Jossain vaiheessa Tunneolentojen uni taas kevenee. Siihen voi mennä puoli vuotta, vuosi, kaksi. Riippuu siitä millaisia pettymyksiä edellisellä kierroksella on tullut ja paljonko unilääkettä tarvittu. Liian vahvoja lääkkeitä ei kannata antaa. Muuten Tunneolennoista tulee unissakävelijöitä, jotka vaeltavat kehossa jonnekin ja alkavat hajottaa paikkoja.

Voisi sanoa, että kun menen treffeille, menen sinne omien tunneolentojeni kanssa. Jos ne käyttäytyvät huonosti, minä annan treffiseuralle pakit. Asiaa ei helpota se, että treffiseura tuo tilanteeseen omat tunneolentonsa ja on enemmän tai vähemmän niiden vaikutuksen alainen. Molempien Tunneolennot alkavat keskustella keskenään. Oleellista on se, mitkä Tunneolennot saavat tässä keskustelussa eniten suunvuoroa.

Raskasta deittailussa on se, että Tunneolentoja joutuu herättelemään ja nukuttamaan jatkuvasti. Kun ne ovat kunnolla hereillä, ne reagoivat vahvasti pieneenkin ärsykkeeseen. Olennot joutuu pitämään hereillä tuntemattoman ihmisen seurassa, jolloin ei voi ennakoida, miten ne käyttäytyvät. Väistämättä vähintään joku niistä riehaantuu ja sitten pitää käyttää energiaa sen rauhoitteluun.

Tunneolennoista on paljon vaivaa, mutta ne toimittavat hyvin oleellisia asioita elämässä: ne valikoivat lähelle tärkeitä asioita ja suojelevat niitä. Erityisesti suomalaisena ihmisenä tunneolentojen kanssa on vaikea kommunikoida, koska Suomessa tunneolennot kuuluu pitää unessa. Köyhässä maatalousyhteisössä ei ole ollut aikaa Tunneolentojen kanssa keskusteluun, jos on halunnut pysyä hengissä. Hyvä olisi, jos se vähitellen muuttuisi, koska Tunneolentoja ei voi käsitellä yksilönä, vaan laumana. Joko ne ovat kaikki hereillä tai kaikki unessa. Yhdessä NLP-harjoituksessa sanotaan Tunneolennoille tervetuloa. Se on todella vähintä mitä voi sanoa olennolle, joka on kotonaan.

Kun tekisi mieli perua treffit

Pari vuotta sitten mies ei tullut treffeille. Juna oli seissyt asemalla, hänellä oli mennyt totaalisesti hermo ja hän oli lähtenyt takaisin kotiin. Pelkkää huonoa tuuria? Tuskin.

Deittailu on stressaava harrastus. Potentiaalinen ihminen herättää tunteita. Tunteet ehtivät treffejä odotellessa kasvaa turhankin suuriin mittasuhteisiin, vaikka koko ihmistä ei ole vielä edes tavannut. Deittailussa on paljon pelissä: läheisyys, seksi, lapsen saaminen, rakkaus, onnellisuus elämässä, käsitys siitä, olenko hyväksytty ihminen. Yhtäkkiä toisessa ihmisessä näkee onnelliset ratkaisut näihin kysymyksiin ja samaan aikaan ei voi tietää, mitä toinen itsestä ajattelee.  Ei tiedä, uskaltaisiko innostua vai pitäisikö valmistautua pettymykseen.

Toinen mies ei ehdikään kahville ennen leffaa. Silloin olikin se puolimaraton, jonka hän muisti olevan edellisenä päivänä. Kolmas ilmoittaa, että voidaan kyllä tavata tänään kuten sovittiin, mutta hän palaa yhteen exänsä kanssa. Neljäs ja viides ilmoittavat, että heillä oli minun kanssani oikein mukavaa mutta he voisivat tavata jatkossa kaveripohjalla. Kuudes ja seitsemäs ja kahdeksas loukkaantuvat tai suuttuvat, kun ilmoitan, että en ole kiinnostunut. Yhdeksäs on sitä mieltä, että hänellä ei ole aikaa parisuhteelle, kun hänelle tarjotaan sokkotreffimahdollisuutta kanssani. Kymmenes on sitä mieltä, ettei ole "sopiva valinta", kun kysyn, olisiko hän kiinnostunut tutustumaan.

Kaikenlaisia tunteita, sattumia ja selityksiä riittää ja niin tietysti riittää ihan yhtä paljon minullakin. Viime aikoina jopa jo siinä määrin, että tavallisempaa näyttää olevan, että jommalla kummalla on jokin syy lykätä tai perua tapaaminen. Kyllä ne kaikki syyt ovat totta. Mutta minä luulen, että niissä on taustalla se tunnemyrsky, jonka deittailu saa aikaan. Siinä tunnemyrskyssä stressaantuu, sairastuu, hermostuu, ahdistuu ja haluaisi oikeastaan välttää koko treffit, vaikka tietää, ettei niin voi tehdä.

Minä olen ajatellut, että jännitän ja ahdistun deittailusta poikkeuksellisen paljon. Olen vastuuttanut itseni siitä, jos treffit eivät johda mihinkään: joko en uskaltanut tai sitten en ollut tarpeeksi kiinnostava. Se ei pidä paikkansa. Minä en ole ollenkaan ainoa, joka tässä jännittää. Vieraasta ihmisestä vain harvoin näkee päällepäin, että hän on jännittynyt, stressaantunut tai ahdistunut. Kerran olen huomannut, että treffikumppanin kädet tärisevät. Ihmiset osaavat hyvin peittää tunteensa. Tunnemyrsky näkyy sen sijaan kaikessa siinä kommunikaatiossa, joka tapahtuu sähköisesti ennen treffejä ja niiden jälkeen.

Treffitilanne on rakenteeltaan sellainen, että siinä on lähes mahdotonta olla rennosti oma itsensä. Se on melko lyhyt, epätavallinen, epäluonteva tilanne vieraan ihmisen kanssa. Se on yksityinen rekrytointitilaisuus, johon kumpikin tulee jännittyneenä suurten tunteiden ja odotusten kanssa, tietoisena siitä, että nyt pitäisi olla luonteva, rento ja näyttää parasta itseään. Se on yksinkertaisesti mahdotonta. Sen sijaan deittailussa näyttää tulevan hyvin esille toisen paineensietokyky ja se, miten hän paineisessa tilanteessa toimii. Se ei ole ihan sitä, mitä treffeiltä haetaan. Melko huono validiteetti siis, sanoisi tutkija.

Silti on paljon onnellisia pariskuntia, jotka ovat löytäneet toisensa nettideittailun kautta. Minä en ymmärrä, miten se on mahdollista, mutta jollakin tavalla se on. Ehkä siinä harjaantuu. Ehkä se sopii paremmin toisile. Tai ehkä joskus on vaan sellaista hyvää onnea, että jotkut tähdet sattuvat kohdalleen. Tai ehkä se on joku ennalta määritelty kohtalo. Varmasti kerron, jos se joskus minulle selviää!