Minä alan ymmärtää, miksi lapsille tehdään kaikenlaisia kuvastruktuureja. Lapsille jäsennetään kuvin esimerkiksi päivän ohjelmaa, jotta he voisivat ennakoida asioita. Minä rakastan struktuuria (eli jäsenneltyä tilannetta) deittailussa. Speed dating on strukturoidun deittailun huipennus ja ennakointia tarvitsevan deittailijan unelma. Minun tehtäväkseni jää ainoastaan hoitaa oma osuuteni keskustelusta viiden minuutin ajan. Se ei ole kovin pitkä aika. Minun small talkini riittää yli puolen tunninkin.
Kaikki strukturoimattomat deittitilanteet ovat epämiellyttäviä. Yritän välttää niitä niin paljon kuin mahdollista. Yritän välttää sellaisia tilanteita, joissa ei ole määritelty, kenen kanssa juttelen, missä ja kuinka kauan. Tai ainakin minimoin sen ajan. Olen myös hyvin tunnollinen, ja siksi saavuin paikalle tasan klo 19, kuten oli pyydetty, mutta en minuuttiakaan aiemmin, sillä speed dating alkoi vasta klo 19.30. Puolustukseksi on kuitenkin sanottava, että moni oli ehkä minimoinut sitä vapaata aikaa enemmänkin tai sitten oli mennyt pupu pöksyyn kokonaan, vaikka pupulle tuli hintaa sentään 39e.
Itse speed datingissa olin suorastaan haltioitunut. Muistin taas, miksi deittailu vie koko käden, jos sille antaa pikkusormen. Paikalla oli 17 juuri sopivan ikäistä miestä (ehkä 30-40), mukavia, siistejä, kohteliaita. Olin varma, että voisin poistaa Tinderin saman tien. Pieni strukturoimaton väliaikakin meni hyvin (joskin pakenin vessaan aluksi, mutta en sentään viettänyt siellä koko taukoa). Mukaville ihmisille olin laittanut listaani hymiön, ja kun deittailu päättyi, hymiöitä oli 7. Yhteystiedot sai kuitenkin jakaa vain neljälle ihmiselle. Minä sain yhteystietoja yhdeksän kappaletta. Yhdeksän. Puolet miehistä jätti minulle yhteystietonsa. Se oli uskomatonta. Oli kiva myös huomata, että monissa tapauksissa kiinnostus oli ollut molemminpuolista.
Mutta sitten - strukturoimaton aika koitti. Deittailu loppui ja Amarilloon sai jäädä viettämään iltaa. Minä menin vessaan katsomaan yhteystiedot ja sitten häivyin paikalta.
Siinä vaiheessa ajattelin, että tässähän menee puoli vuotta kun käyn kaikki nämä kiinnostavat ihmiset läpi. Ei se kai menekään niin. Ei kuulunut yhteydenottoja. Ehkä kirjoitin epäselvästi sähköpostiosoitteeni. Ehkä olisi pitänyt laittaa puhelinnumero. Ehkä speed datingin energia ei vaan kantanut seuraavaan päivään. Ehkä kaikilla oli katsottuna joku toinen, joka ei paennut paikalta heti tilaisuuden tullen.
En minäkään ole ottanut kehenkään yhteyttä. Ajattelin, että ottaisin. Se vaan on vaikeaa, vaikeampaa kuin Tinderissä. Tinderissä keskusteluyhteys säilyy useita päiviä ja treffeihin asti. Speed dating oli yhden illan juttu. Viiden minuutin juttu. Se aika on helppo olla kiinnostunut ja innostunut. Kun tulee kotiin, tilanne on ohi, kaikki etääntyy ja latistuu. Laukussa on kasa yhteystietoja, mutta ei tietoa, mitä niillä lopulta pitäisi tehdä. Jos ottaa yhteyttä, se on taas ihan uusi avaus.
Piikki on auki - en ole päättänyt, mitä niillä lappusilla teen. Ne ovat keittiön pöydällä lehden alla. Jos sen avauksen teen, en haluaisi odottaa liian kauan, ja samalla vaatii hirveästi rohkeutta tehdä se. Jos sen teen, se saa sitten kuitata kesäkuun deittijutun. Sitten saan kerätä energiaa taas heinäkuuhun asti.
----
Lopuksi on sanottava, että kaikesta tästä pettymyksestäkin huolimatta kokemus oli todella kokeilemisen arvoinen eikä varmaan jää viimeiseksi. Voin suositella kaikille deittailijoille ja aloittelijoillekin voisi olla sopivan strukturoitu tlanne :)
