Deittiblogi: keskustelu

Viestittely deittipalveluissa voi tapahtua kahdella tavalla: chat-tyyppisesti tai kirjetyyppisesti. Mobiilisovelluksia, kuten Tinder, käytetään chat-tyyliin, kun taas tietokonepohjaisia voidaan käyttää molemmilla tavoilla samaan aikaan. Sekavuutta lisää se, että ainakin Happy Pancakella on sekä tietokonepohjainen että mobiilisovellus.

Tietokonepohjaisissa jotkut tekevät aloitteen sanomalla moi ja jotkut kirjoittamalla elämäntarinansa. Moi:t hukkuvat joukkoon ja elämäkertakirjailijoille tekisi mieli sanoa, että pliis, älä käytä muhun aikaa vielä noin paljon. Tinderissä tehdään aloite yleensä aikämääreellä: miten ilta sujuu, miten viikko on alkanut, miten meni viikonloppu. Ja tähän voi sitten vastata että ei tässä mitään, juuri tiskasin ja nyt olen Tinderissä. Ja siitä sitten alkaa keskustelu. Mitä kauniille naiselle kuuluu ja Sulla on kyllä todella kauniit silmät kuulostavat nykyään mun korvaan liian mielisteleviltä aloitteilta. Hauska piristys sen sijaan oli tämä: Tinder ehdottaa tähän kysymystä: mikä on suurin salaisuutesi. Vastaus jäi saamatta, mutta keskustelu siitä syntyi. 

Sulla vissiin tunteet syttyy aika nopeesti, sanoi ystäväni minulle, kun mietin ääneen, että voi ei, taas mä kohta ihastun. Olin aina ajatellut olevani hitaastilämpiävä näissä asioissa. Itse asiassa edellisestä ihastumisesta oli kulunut niin paljon aikaa, että olin jo alkanut epäillä, että ehkä en lämpene ollenkaan. Nyt olen parhaimmillaan ihastunut Tinder-tyyppiin kymmenessä minuutissa. Tarkemmin ajatellen ihastun kai siihen jakamisen mahdollisuuteen: että joku haluaa jutella kanssani tavallisena arki-iltaa ja tietää, että ihan normaalisti meni työpäivä. En ole koskaan ennen huomannut kaipaavani sitä, että voisin kertoa jollekin että voi ei en löytänty kaupasta yhtään Runebergin torttua!  Nyt on kuitenkin ihanaa, että voi jollekin (ja ehkä monellekin) kertoa, että mä myöhastyin junasta:( ja joku vastaa siihen heti että no kökkö. Hitaastilämpiävästä tulikin sitten sopivan tilaisuuden tullen jo melkein roihahtava.

Chat-ominaisuus on siis yllättäen ollut todella kiva. Se antaa erilaista tietoa kuin kirjetyyppinen viestittely: miten vuorovaikutus sujuu. Chat on lähempänä keskustelutilannetta kuin kirjeenvaihto. Olenkin alkanut ajatella, että keskustelun sujuminen on tärkein kriteeri kiinnostumiseen ja treffeille lähtemiseen. Tuntuu myös, että se ennustaa aika hyvin sitä, millaista keskustelu on livenä.