Olis ihanaa mennä treffeille, sanovat monet parisuhteessa olevat, kun kerron deittailusta. Olis ihanaa olla parisuhteessa, sanon minä. Deittailu ei ole mikään kevyt pikku harraste. Se on täyttä työtä, ilman koulutusta ja palkkio tulee jos tulee. Se kuormittaa enemmän kuin päivätyöni.
Siksi tarvitaan taukoja. Aloitin deittailutauon noin kuukausi sitten, parin kuukauden intensiivisen putken jälkeen. Tauon aloittaminen oli helppoa. Se oli ihanaa. Oli taas omaa aikaa. Oli aikaa, kun ei tarvinnut odottaa tai jännittää mitään, tulkita kenenkään viestejä ja miettiä seuraavaa siirtoa. Oli aikaa ja energiaa panostaa enemmän työasioihin, se oli vapauttavaa. Sai paljon asioita tehtyä. Oli myös vähän tylsää iltaisin. Mietin, mitä oikein olen ennen iltaisin tehnyt. Jäin koukkuun Syke-sarjaan. Siinä ratkesi sekin ongelma hetkeksi.
Sinkkumoodi napsahti päälle nopeasti. Ajatus deittailusta alkoi tuntua tavattoman työläältä. En ihmettele, että edellinen taukoni venyi parin vuoden mittaiseksi. Sinkkuelämä (ilman deittailua) on tasaista ja paremmin hallittavissa, ja minä en erityisemmin kaipaa jännitystä elämääni. Elämä täyttyy helposti jostain muusta. Pystyy ottamaan isoja harrastusprojekteja. Pystyy käymään koulutuksissa ja kehittämään omaa työtään. Pystyy antamaan aikaa ystävyyssuhteille. Moni asia olisi jäänyt tekemättä sen kahden vuoden aikana, jos olisin deittaillut. Minulla olisi kaikki vapaus jäädä siihen sinkkumoodiin pysyvästi, ja kuitenkin sen tietää koko ajan, että jossain vaiheessa deittailu taas alkaa.
Joissain piireissä sanotaan, että elämässä saa sitä mitä tilaa, ja aina välillä se pitää paikkansa. Olin pitänyt deittailusta taukoa muutaman viikon ja alkanut pyöritellä ajatusta tauon lopettamisesta. Sitten sähköpostiin napsahti Museokortin mainos sinkkuretkestä. Laitoin harkintaan. Muutaman päivän kuluttua ystävä kertoi, että Ruohonjuuressa on pian sinkkuilta. Se olisi samana päivänä, kun olin sopinut tapaavani (sinkku)ystävääni. Alkoi näyttää vahvasti siltä, että deittailutaukoni oli päättymässä.
Olimme ystäväni kanssa Ruohonjuuren sinkkuillassa perjantaina. Se oli illalla kahdeksasta kymmeneen ja myymälä on auki yhdeksään. Meitä lukuunottamatta sinkut olivat tulleet paikalle yksin. Rohkeimmat paljastivat itsensä sinkuiksi jo kahdeksalta jättämällä takkinsa rullakkoon ripustettuihin henkareihin ja jopa juttelivat keskenään. Toiset (kuten me) haahuilivat ensimmäisen tunnin takit päällä ympäri myymälää vilkuillen vuorotellen hyllyjä ja ihmisiä. Myymälässä oli maistiaisia, joiden ympärillä ihmiset parveilivat. Myymälän sulkeuduttua meille oli muodostunut keskusteluporukka, jossa oli viisi 30-40 vuotiasta miestä sekä minä ja ystäväni (kyllä, sukupuolijakauma todella meni näin). Meille jaettiin keskustelunavaukseksi lappusia, joissa jokaisessa oli jokin Ruohonjuuren tuotteen nimi. Keskustelu tosin sujui ihan mukavasti ennen niitäkin. Yksi sinkkunainen oli tässä vaiheessa poistunut paikalta. Kaksi sinkkua oli siirtynyt kahdestaan toiselle puolelle myymälää. He tuskin tarvitsivat keskustelunavauksia enää.
Illan konsepti oli hyvä. Myymälän aukioloaikana saattoi olla paikalla "asiakkaana", katsella tarjontaa ja häipyä ajoissa jos siltä tuntuu. Maistiaiset tekivät kontaktin ottamisesta helpompaa ja porukassa keskustelu oli tervetullutta vaihtelua perinteisille treffeille. Sinkkuillan saldoksi jäi mukava, rento ilmapiiri, raakasuklaalevy (kaikille jaetut) sekä ystävälleni leffalippuun kirjoitettu puhelinnumero. Se tuli kuulemma siitä paljon puhutusta katsekontaktista. Minä keskityin tapani mukaan lähinnä välttelemään sitä.
Aina joskus on elämässä sellaisia hetkiä, kun tuntee, että juuri nyt tapahtuu jotain hyvin merkityksellistä. Että juna on lähtenyt jonnekin, enkä tule hyppäämään siitä pois. Silloin tuntuu, että elää pienimmässä hetkessä, hetken terävimmällä reunalla, niin että varpaat ovat reunan yli. Sitä kai läsnäolo tarkoittaa. Minulla oli sellainen hetki perjaintaina kun mietin, lähdenkö sinkkuiltaan vai en. Että ehkä jotakin olin kaivannut taukoni aikana kuitenkin, tai ainakin tauko oli tehnyt tehtävänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti