NLP:ssä sanotaan merkitysmaantieteeksi sitä, miten sijoitun suhteessa vuorovaikutuskumppaniin. Olenko häntä ylempänä tai alempana, edessä, takana vai sivulla, lähellä tai kaukana? Sopiva sijainti on luettavissa toisen kehonkielestä, ja me teemme sitä tiedostamattamme jatkuvasti. Meillä on myös omia mieltymyksiä, jotka vaikuttavat toimintaamme. Jos merkitysmaantiedettä tiedostaa, sitä voi käyttää hyödyksi vuorovaikutustilanteessa. Seuraavat kuvaukset ovat omia kokemuksiani eri positioista.
Jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen vyöhykkeensä, jonka sisään ei sovi tunkeilla ilman lupaa. Se tekee kuuljalle kiusallisen olon. Jos taas jään liian kauas, vuorovaikutus ohenee ja kuulijan on vaikea suuntautua minuun. Silloin asiani valuu toisesta korvasta ulos. Selän takana puhuminen on suomen kielessä kielikuva, joka pitää paikkansa aika hyvin. Kuulijalle voi tulla epäluuloinen olo. Suoraan edestä päin puhuttuna kontakti on hyvä, mutta tilanteeseen voi joskus tulla vastakkainasettelun makua. Kun mennään diagonaaliin, päästään samalle puolelle. Ei ole myöskään merkityksetöntä, kummalle puolelle asetun. Se pitää lukea toisen kehonkielestä.
Jos vuorovaikutuskumppani istuu, miten kerron asiani? Jos kaipaan auktoriteettia ja valta-asemaa, kannattaa seistä suoraan hänen edessään. Jos haen hyvää kontaktia, keskustelua ja tasavertaista vuorovaikutusta, josta kuulijalle jää hyvä mieli, istun hänen viereensä. Kyykistyminen tuolin vierelle tuo jo mielistelyn makua, joka tietysti sekin voi olla jossain tilanteessa hyödyksi.
Mietin merkitysmaantiedettä erityisesti, kun olen tekemisissä lasten kanssa: yritän puhua samalta tasolta aina kun mahdollista. Asiakkaideni vanhempienkaan kanssa en halua puhua heitä korkeammalta, vaikka tarkemmin ajatellen se joskus olisi ihan kokeilemisen arvoista. Merkitysmaantiede selittää senkin, miksi olen pöydän ääressä mieluiten 90 asteen kulmassa asiakkaan kanssa: haluan välttää vastakkainasettelun tunnetta. Vuorovaikutuksen kannalta ehkä tehottominta on huutaa huoneen toiselle puolelle lapselle, joka on selin. Silloin ei kannata ihmetellä ,jos orientaatiota ei tapahdu. Paras kontakti saadaan noin käsivarrenmitan päästä, samalta tasolta, suoraan edestä tai diagonaalista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti